Elämykset ja tarinat - Osallistaminen opastuksissa

Opastukset eivät nykyisin ole enää samanlaisia kuin ennen. Perinteiset opastukset joissa opas kulkee edellä ja kertoo paikan historiasta, ovat menettämässä suosiotaan. Asiakkaat vaativat nykyisin enemmän; he haluavat kokea elämyksiä. Tämä on haastava mutta samalla täysin hyödynnettävissä oleva asia.

Pohdin jo ennen koulutuksen alkua millaisia opastuksia haluan tulevaisuudessa pitää ja millainen opas haluan olla. Minulle oli alusta asti selvää, että haluan hyödyntää tarinoita ja historiaa opastuksissani ja tavallisten opastusten sijaan tajota asiakkailleni pieniä elämyksiä. Olen itse aina ollut kiinnostunut draamallisista opastuksista ja sellaisia mielelläni pitäisin itsekin. Turusta löytyy paljon historiaa ja näin ollen monia hyödynnettävissä olevia tarinoita erilaisia opastuksia varten. Uskon myös että tarinoilla - niin historiallisesti oikeilla kuin fiktiivisilläkin - voidaan lisätä tavallisimpienkin paikkojen viehätysvoimaa ja saada asiakas näkemään nämä paikat aivan uudella tavalla. Tarinoilla voidaan näin ollen elävöittää opastuksia ja tehdä niistä kaikille mielenkiintoisempia kokemuksia.

Uskon, että opastuksia voidaan myös elävöittää ja niistä voidaan tehdä elämyksen kaltaisia. Itse lisäsin elämyksellisyyttä opastuksiini draaman avulla. Pyrkisin myös lisäämään pieniä aktiviteetteja joihin asiakkaat voivat itse osallistua. Näin ollen opastus ei kävisi tylsäksi missään vaiheessa. Oppaana haluaisin ottaa tietyn roolihahmon, kuten kartanon emännän, piikatytön yms. ja tehdä opastuksen kohteessa hänen näkökulmastaan. Näin ollen en olisi vain “tylsä ja tavallinen” opas, vaan jotain uutta ja mielenkiintoista. Draamaopastuksissa haasteena voivat olla ulkomaalaiset ryhmät, varsinkin jos aihe ei ole heille ennestään tuttu. Uskon kuitenkin että oikeastaan millaisesta opastuksesta tahansa voi tehdä elämyksen, joskus ihan pienelläkin panostuksella. Tälläinen voi olla esimerkiksi kivien koskettaminen luonnossa, jos siihen liittyy tietty taru tai tarina. Pienetkin asiat ratkaisevat ja joskus on hyvä ajatella pienesti, suuren ja mahtipontisen sijaan.

Yritin löytää hyvinvointiin tai luontoon suuntautuvia opastuspalveluita alueeltani, mutta en onnistunut löytämään kovinkaan montaan. Luontoon suuntautuvat opastukset ovat yleensä saaristoon, useimmiten majakoille. Mielestäni luontoa ja hyvinvointia voisi hyödyntää Varsinais-Suomen alueella paremminkin. Kesäisin on kauniin vihreää ja meri on lähellä, syksyisin kaunis ruska koristaa puita. En ole koskaan ajatellut alkavani luonto-oppaaksi, mutta Turun alueella olisi varmasti monia kauniita luontoalueita hyödynnettäväksi opastuksissa. 

Jo pelkkä luonnossa käveleminen lieventää stressiä ja rentouttaa, joten yksinkertaiset kävelykierrokset esimerkiksi Ruissalon kansanpuistossa, pienen tarinan siivittämänä, voisivat olla mukavia ja suosittuja.

Tarinat tarjoavat  paljon erilaisia keinoja osallistaa asiakas opastukseen mukaan. Asiakkaat voidaan tehdä tekemään pieniä, yksinkertaisia asioita, kuten kirjoittamaan, piirtämään tai vain valitsemaan suosikki esine. Suuremmassa mittakaavassa asiakkaille voidaan jakaa tarinasta erilaiset roolit ja siivittää opastusta tarinan avulla niin, että asiakkaat osallistuvat tarinaan itse. Näin ollen asiakas saa henkilökohtaisen tuntuman kyseiseen tarinaan ja opastuksesta tuleekin elämys. Kaikille ryhmille nämä eivät tietenkään sovi, mutta useimmiten ihmiset ovat kuitenkin innokkaasti mukana, sillä he saavat aktiivisesti osallistua passiivisen kuuntelemisen sijasta.