tiistai 24. marraskuuta 2015

Asiakaspalvelu - minä asiakaspalvelijana

Olen ollut asiakaspalvelutyössä monta vuotta ja aina tuntenut sen omaksi osa-alueekseni, sillä pidän ihmisten parissa olemisesta ja heidän kanssaan kommunikoimisesta. Asiakaspalvelija olen sosiaalinen ja iloinen; vaikka minulla olisikin huono päivä, se ei koskaan näy työnteossani tai asenteessani asiakkaita kohtaan. Olen myös ennakkoluuloton ja avoin. Pyrin asiakaspalvelijana ratkaisemaan asikkaan ongelman jos hänellä sellainen on ja huolehtumaan että asiakas poistuu tilanteesta hyvillä mielin.

Asiakaspalvelutaidoissani minun pitäisi kehittää ongelmanratkaisukykyäni. Haluan tulevaisuudessa olla ammattitaitoisempi ongelmatilanteissa ja selviytyä tilanteesta ilman, että en tiedä sopivaa ratkaisua. Varsinkin matkaoppaan työssä ongelmanratkaisukyky voi välillä joutua koetukselle yllättävien tilanteiden johdosta. Näen positiivisena puolena kuitenkin sen, että onnistun pysymään rauhallisena tilanteesta riippumatta.


Itse odotan saavani ystävällistä asiakaspalvelua ja toivon, että asiakaspalvelija suhtautuu työhönsä hyvällä asenteella. Kiinnitän asiakaspalvelutilanteessa huomiota varsinkin työntekijän asenteeseen, sillä siitä yleensä huomaa pitääkö kyseinen henkilö työstään vai ei. Ystävällinen ja ihmisläheinen asenne on minusta edellytys asiakaspalvelutyöhön. Viimeeksi sain todella hyvää palvelua Turun uudessa Fazer Cafessa. Kaikki työntekijät olivat oikein ystävällisiä ja valmiita auttamaan tilauksen kanssa. He myös tervehtivät minua kun saavuin kahvilaan ja toivottivat hyvää päivänjatkoa kun poistuin. Nämä pienet asiat tekivät muuten ankeasta päivästäni heti paljon paremman. Ystävällisyydellä voidaan parantaa monen ihmisen päivää ja voittaa asiakas puolelleen, näin ollen myös parantaa mahdollisuuksia, että asiakas palaa ja suosittelee paikkaa myös ystävilleen.

torstai 19. marraskuuta 2015

Kulttuurien monet erot

Kulttuurisensitiivisyys

Kulttuurisensitiivisyys on herkyttää huomioida eri kulttuurien erityispiirteitä ja sitä soveltamalla pyritään myös tunnistamaan ja kunnioittamaan omasta kulttuurista poikkeavia piirteitä. Tälläisiä poikkea piirteitä on usein muiden kulttuurien ajattelutavassa, asenteissa sekä ajattelutavoissa. 

Pelkkä monikulttuurisuus ja sen huomioiminen ei ole kulttuurisensitiivisyyttä, ellei se sisällä vuorovaikutuksellista pyrkimystä. Kulttuurisensitiivisyys on tärkeää asiakaspalvelussa, sillä asiakaspalvelutilanteet ovat melkein poikkeuksetta kulttuurisia kohtaamisia. Kulttuurisensitiivisyys nostaa usein tarpeen nähdä ja tehdä asiat eri tavoilla. Kyse ei ole pelkästään joustamisesta vaan mahdollisesti yleisten käytäntöjen ja/tai elinolosuhteiden parantamisessa. Asiakaspalvelussa tämä tulee ottaa huomioon varsinkin aikakäsitteen kanssa.

Aikakäsitykset eri kulttuureissa

Aikakäsitys on kulttuurisidonnainen ja se voidaan jakaa kolmeen ryhmään:

  1. Yksiulotteinen eli lineaarinen (länsimaat)
  2. Moniulotteinen eli multiaktiivinen (etelä-Eurooppa, Arfikka, Latinalainen Amerikka)
  3. Kuunteleva eli reaktiivinen (Aasia)

  1. Lineaarisessa kulttuurissa aikaa mitataan, tuhlataan ja säätetään. Sitä voidaan kuvata myös janalla, jolla on selkeä alku ja loppu. Aika on käsite joka kuluu nopeasti eteenpäin ja sen käyttöä suunnitellaan. Myös täsmällisyyttä ihannoidaan kun taas myöhästymistä paheksutaan ja se koetaan loukkauksena. Lineaarisessa kulttuurissa keskitytään yhteen asiaan kerrallaan ja asiat hoidetaan tehokkaasti loppuun asti (Ns. protestanttinen työmoraali).

  2. Multiaktiivisessa kulttuurissa aikaa muokataan, venytetään sekä manipuloidaan ja siitä voidaan tarvittaessa myös luopua. Täsmällisyys ei merkitse ja todellisuus on sopimuksia tärkeämpi. Useampi asia hoidetaan kerralla eivätkä aikarajat ole tärkeitä, enemmänkin lopputulos merkitsee. Ihmiset ovat aikaa tärkeämpiä.

  3. Reaktiivisen kulttuurin edustajat ovat usein sisäänpäin kääntyneitä ja suhdekeskeisiä. Heillä aikakäsitys on syklinen; aika kiertää ympyrää ja on näin ollen loppumaton. Aika ei kiidä pois vaan palaa aina takaisin kiertämään ympyrää, jossa mahdollisuudet ja riskit ovat olemassa aina uudestaan. Ajan ohella myös elämä kulkee ympyrää.

Valtaetäisyys kulttuureissa

Valtaetäisyydellä mitataan miten vallan epätasaiseen jakautumiseen suhtaudutaan.

  1. Suuri vs. pieni valtaetäisyys
  2. Hierarkia vs. tasa-arvo
  3. Maskuliinisuus vs. feminiinisyys 

  1. Suuressa valtaetäisyydessä ihmiset ovat keskenään epätasa-arvoisia, heillä on tarkat ohjeet ja heitä ohjaillaan tiukoilla säännöillä joita kaikkien tulee noudattaa. Näissä kulttuureissa maskuliinisuus on hallitseva. Tälläisiä maita ovat esimerkiksi Venäjä, Aasia ja Afrikka.
  2. Pienessä valtaetäisyydessä kaikki ovat keskenään tasa-arvoisia ja heillä on samat mahdollisuudet. Oma-aloitteisuutta ja itsenäisyyttä ihaillaan, tiukkaa kontrolloimista vältetään. Suhtautuminen on epämuodollista kaikkien keskuudessa.


Indiviuaalinen vs. kollektiivinen kulttuuri

  1. Individualistinen eli yksilöllinen kulttuuri
  2. Kollektiivinen eli yhteisöllinen kulttuuri



  1. Individualistisessa kulttuurissa identiteetti ja maailmankuva ovat minäkeskeisiä. Jokainen on vastuussa itsestään ja teoistaan. Elämänvalintoja ei rajoiteta, vaan jokainen on vapaa päättämään itse omasta elämästään. Perheenä käsitetään ydinperhe, johon kuuluvat vain lähimmät perheenjäsenet. Individialistinen yhteiskunta rakentuu ajatukselle, että jokainen huolehtii itse itsestään. Tälläisessa kulttuurissa tasa-arvoisuutta kunnioitetaan ja itsenäisyyttä ihaillaan. Työmoraali on korkea ja menestyminen perustuu meriitteihin. Emootiot hahmotetaan yksittäisinä tapahtumina ja yksilöllisyyttä painoitetaan myös emootioiden suhteen; kaikki eivät tunne samoin.

  2. Kollektiivisessa kulttuurissa tyypillistä on “me-henkisyys”. Identiteetti perustuu ryhmään jonka jäsen kukin on syntymästään lähtien. Yhteisön etu on kaikkien sen jäsenten etu. Yhteisöksi käsitetään laajennettu perhe, heimo. klaani tai kyläyhteisö. Jäsenet eivät ole tasa-arvoisia vaan jokaisella on paikkansa. Harmonian säilyttäminen yhteisössä on tärkeämpää kuin henkilökohtaiset oikeudet. Auktoriteettejä kunnioitetaan. Omavaltainen käytös kollektiivisessa yhteisössä voi johtaa yhteisön ulkopuolelle sulkemiseen.


Lähteet


maanantai 9. marraskuuta 2015

Elämykset ja tarinat - Osallistaminen opastuksissa

Opastukset eivät nykyisin ole enää samanlaisia kuin ennen. Perinteiset opastukset joissa opas kulkee edellä ja kertoo paikan historiasta, ovat menettämässä suosiotaan. Asiakkaat vaativat nykyisin enemmän; he haluavat kokea elämyksiä. Tämä on haastava mutta samalla täysin hyödynnettävissä oleva asia.

Pohdin jo ennen koulutuksen alkua millaisia opastuksia haluan tulevaisuudessa pitää ja millainen opas haluan olla. Minulle oli alusta asti selvää, että haluan hyödyntää tarinoita ja historiaa opastuksissani ja tavallisten opastusten sijaan tajota asiakkailleni pieniä elämyksiä. Olen itse aina ollut kiinnostunut draamallisista opastuksista ja sellaisia mielelläni pitäisin itsekin. Turusta löytyy paljon historiaa ja näin ollen monia hyödynnettävissä olevia tarinoita erilaisia opastuksia varten. Uskon myös että tarinoilla - niin historiallisesti oikeilla kuin fiktiivisilläkin - voidaan lisätä tavallisimpienkin paikkojen viehätysvoimaa ja saada asiakas näkemään nämä paikat aivan uudella tavalla. Tarinoilla voidaan näin ollen elävöittää opastuksia ja tehdä niistä kaikille mielenkiintoisempia kokemuksia.

Uskon, että opastuksia voidaan myös elävöittää ja niistä voidaan tehdä elämyksen kaltaisia. Itse lisäsin elämyksellisyyttä opastuksiini draaman avulla. Pyrkisin myös lisäämään pieniä aktiviteetteja joihin asiakkaat voivat itse osallistua. Näin ollen opastus ei kävisi tylsäksi missään vaiheessa. Oppaana haluaisin ottaa tietyn roolihahmon, kuten kartanon emännän, piikatytön yms. ja tehdä opastuksen kohteessa hänen näkökulmastaan. Näin ollen en olisi vain “tylsä ja tavallinen” opas, vaan jotain uutta ja mielenkiintoista. Draamaopastuksissa haasteena voivat olla ulkomaalaiset ryhmät, varsinkin jos aihe ei ole heille ennestään tuttu. Uskon kuitenkin että oikeastaan millaisesta opastuksesta tahansa voi tehdä elämyksen, joskus ihan pienelläkin panostuksella. Tälläinen voi olla esimerkiksi kivien koskettaminen luonnossa, jos siihen liittyy tietty taru tai tarina. Pienetkin asiat ratkaisevat ja joskus on hyvä ajatella pienesti, suuren ja mahtipontisen sijaan.

Yritin löytää hyvinvointiin tai luontoon suuntautuvia opastuspalveluita alueeltani, mutta en onnistunut löytämään kovinkaan montaan. Luontoon suuntautuvat opastukset ovat yleensä saaristoon, useimmiten majakoille. Mielestäni luontoa ja hyvinvointia voisi hyödyntää Varsinais-Suomen alueella paremminkin. Kesäisin on kauniin vihreää ja meri on lähellä, syksyisin kaunis ruska koristaa puita. En ole koskaan ajatellut alkavani luonto-oppaaksi, mutta Turun alueella olisi varmasti monia kauniita luontoalueita hyödynnettäväksi opastuksissa. 

Jo pelkkä luonnossa käveleminen lieventää stressiä ja rentouttaa, joten yksinkertaiset kävelykierrokset esimerkiksi Ruissalon kansanpuistossa, pienen tarinan siivittämänä, voisivat olla mukavia ja suosittuja.


Tarinat tarjoavat  paljon erilaisia keinoja osallistaa asiakas opastukseen mukaan. Asiakkaat voidaan tehdä tekemään pieniä, yksinkertaisia asioita, kuten kirjoittamaan, piirtämään tai vain valitsemaan suosikki esine. Suuremmassa mittakaavassa asiakkaille voidaan jakaa tarinasta erilaiset roolit ja siivittää opastusta tarinan avulla niin, että asiakkaat osallistuvat tarinaan itse. Näin ollen asiakas saa henkilökohtaisen tuntuman kyseiseen tarinaan ja opastuksesta tuleekin elämys. Kaikille ryhmille nämä eivät tietenkään sovi, mutta useimmiten ihmiset ovat kuitenkin innokkaasti mukana, sillä he saavat aktiivisesti osallistua passiivisen kuuntelemisen sijasta.